torstai 23. joulukuuta 2010

       24.                   

 


Satu jouluruususta
(Mukaelma)

Pyhä lapsi hän lepäsi pahnoillaan
ja ulkona hanget ja jää peitti maan.

Pyhä lapsi hän lepäsi seimessään,
ja pohjoinen soitti säveltään.

Vaan korkeella päällä tallin sen
tuikki suuri ja loistava tähtönen.

Se kautta synkeän erämaan
oli oppaana kolmen kuninkaan.

He lankesi maahan rukoillen
sen etehen piltin pienoisen.

Vaan ulkopuolella oven sen
pieni tyttönen seisoi itkien.

Sen enkeli taivaan havaitsee:
-Miks itket, toiset kun riemuitsee?

-Ah, mulla ei lahjaa laisinkaan,
-on käteni köyhä ja tyhjä vaan.

Minä kukkaset hälle poimisin -
ei puhkea kukkaset hankihin.

Ja enkeli kultasauvallaan
nyt kosketti hankipeittoa maan.

Heti hangen helmahan puhkeevat
punaruusut niin ihmeen ihanat.

Niitä poimii se köyhä tyttönen,
hän poimii sylinsä täytehen.

Hän etehen lapsen lankeaa,
hän lahjansa hälle ojentaa.

Syli avoinna, hellästi hymyillen
laps lahjan ottavi tyttösen.

Mut Maria silmin loistavin
heitä katsoo, ja taivaan enkelikin.

- Immi Hellen, Runoja, 1951 -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti