1.
Tonttu syntyi toukokuussa.
Oli hiirenkorvat puussa.
Kesäkuussa päivä paistoi.
Tonttu mansikoita maistoi.
Heinäkuussa helle hyöri.
Rantaveessä poika pyöri.
Elokuu vei metsään pienet,
säilöön saatiin marjat, sienet.
Syyskuu koulunkäynnin keksi.
Tuli tonttu totiseksi.
Lokakuussa läksyt luisti.
Aapisensa tonttu muisti.
Marraskuussa tuiski lunta.
Tonttu nukkui tontun unta.
Siitä varttui voima uusi,
virkeänä tonttu huusi:
-Joulukuussa lahjat nakkaan
poronpulkkaan tuohivakkaan.
-Ester Ahokainen, Iloinen riimikirja, 1976- 
2.
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
-Paavo Haavikko-
5.
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
-Paavo Haavikko-
3.
Ensimmäinen joulumatka
Olen pukin poroista nuorin,
ensi kerran matkaan lähden.
Saan kaulaani tiu ùn hopeisen
ja otsaani tuikkivan tähden.
Olen ylpeä:minut valittiin,
moni iso ei pääse mukaan.
Vien lahjakuormani perille
eikä lujempaa juokse kukaan!
Ihan vähän minua pelottaa,
kun me ollaan ulkona yötä
ja lennetään maailman ympäri
pitkin välkkyvää tähtivyötä.
Mutta pukki minua taputtaa
ja jäkälää antaa salaa.
silti hauskinta on kumminkin,
kun emo taas kotona halaa.
-Tuula Korolainen, Tammen kultainen lukemisto-
4.
Joulukuusi
Kasvoipa tuuhea kuusentaimi
metsässä taivasalla.
Kun näreessä riittää käpyjä,
on ruokaa oravalla.
Ja miksikäs muuksi kuin käpypuuksi
päästään kasvamalla.
Mutta nyt pääsit kaupunkiin
ja kotisi kauas jää.
Palloja oksiin laitettiin
ja lankaa välkkyvää,
vieläpä joulun kunniaksi
monta kynttilää.
Ja jonnekin oksien lomaan
oma keijusi piiloutuu.
Kun lapset vaipuvat uneen,
se saapuu, hymysuu,
sinun kauneuttasi katsomaan,
pieni joulupuu.
-Cicely Mary Barker, Puiden keijukaiset, 1982,
suom. Eila Kivikk`aho-
5.
Harakan joulupuu
Harakka hankki mopedin
ja lähti oitis ajelemaan.
Lumi vain pöllysi solkenaan
kasaksi mopedin tarakkaan.
Oli näet talvi ja jouluaatto.
Tarakalla oli harakalla
pulskea pussi pullollaan
sitä ja tätä kiiltävätä,
kalisevata ja kilisevätä.
Näet kiiltävän varas on harakka paras.
Oli sormuksia ja riipuksia,
pellinpaloja, kultakaloja,
mitaleita ja pikareita,
mitä kaikkea lienee ollutkaan.
Kyllästyttyänsä huristeluun
harakka etsi suuren puun,
ja se lumiset oksat koristi noilla
tarakan turhilla tavaroilla.
Se päätti näet
kutsua kesteihin
ihan kaikkien kylien väet.
Kuunkin se komensi katsomaan,
miten maassa joulua tanssitaan.
Ja yllätys, yllätys!
Jokaikisen kiiluvan koristeen
ja kähveltämänsä kappaleen
se antoi itsekullekin
ihan mieliksi takaisin.
Ja kuu!
Sekös nauraa hekotti mielissään!
-Kaija Pakkanen-
6.
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies,
oli siellä missä me muutkin;
jäi hältä vaimo ja kotilies,
jo vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:
on poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.-
Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksemme luimme.
Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta -
maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi uita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.
-Yrjö Jylhä-
7.
Sytytän kynttilän
8.
Metsien joulu
9.
12.
14.
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
-Heli Laaksonen-
15.
Tontut pyörivät ja hyörivät heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukkikin jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla kirkkaimpana leimahtaa,
niin joulupukki tonttuinensa taas matkaan saa!
-Anni Swan-
16.
Talvisen taivaan kannella,
aurinko jo sarastaa.
Hiljaa lunta maahan sataa.
Kauniisti soi kirkon kellot,
käy polkua väki hiljainen.
Loistaa valot ikkunoista,
kruunaa kirkon valkoisen.
Avaa oven narahtaen,
astuu valoon kynttilöiden.
Istuu alas lumoutuen,
kuinka kaunis on valo ikuinen.
- Annu Valo -
6.
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies,
oli siellä missä me muutkin;
jäi hältä vaimo ja kotilies,
jo vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:
on poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle!
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.-
Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksemme luimme.
Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta -
maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi uita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.
-Yrjö Jylhä-
7.
Sytytän kynttilän
Tuoreet, tuoksuvat havut
peittävät portaikon.
Ohra- ja kauralyhteet
lintujen ilona on.
Elopellolta poimin
oljet ja punoinkin
ikkunaan olkitähdet,
kattoon himmelin.
Kuusi on somistettu
koruin ja kynttilöin.
Yläoksalla valvoo
enkeli tähtivöin.
Joulu, kuusikkotietä
perille löydäthän?
Pihalle lumilyhtyyn sytytän kynttilän.
-Ester Ahokainen-
8.
Metsien joulu
Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun,
kuuran koruissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.
Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa,
puitten humina virsinä soi,
lumien kristallikynttilät loistaa,
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas,
ikuiset hongat on pilarejaan,
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara,
hartaana seisoo maa ja puu.
Lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu.
-Lauri Pohjanpää-
9.
Joulu-uni
Niin syttyy taivahassa
taas taivaan joulupuu,
sen tähdet loistaa, leimuu,
yön ääret kirkastuu,
sen kuusen ympärillä
on kirkastuksen vyö,
kun taivaan kartanossa
on pyhä joluyö.
Tän` yönä enkel`lapset
ei sulje silmiään,
nyt nukkumahan käydä
ei täydy yhdenkään.
Ne sirkein silmin valvoo,
ja taivaan akkunaan
tuo kynttilän ne kohta,
jos sammuu ykskin vaan.
Ja kuusen ympärille
käy kaikki leikkihin
niin onnellisin otsin,
niin mielin riemuisin.
Nyt laulaa enkel`lapset
ne kaiken yötä saa.
Kas, pienet siivet hohtaa
ja hapset hulmahtaa.
Mut sisään akkunasta
kun katsoo aamunkoi,
pim, pom! soi suuret kellot,
kil, kal! ne pienet soi.
Ja kaikki enkel`lapset
ne turkkiin vyötetään.
``Niin tähtein joulukirkkoon
nyt, lapset, lähdetään.``
-Lauri Pohjanpää-
Joulukuusi
10.
10.
Etäällä tähti kiertää,
kimaltaa korkealla kuu.
Valaise lämpimästi
nyt maata joulupuu!
Suo lohdutus ja lämpö
valojen pienten, tuikkivain.
Kumarru, oksa nöyrä
iloa kannattain.
-Aale Tynni-
11.
Lumen hopeinen valo
sininen hiljaisuus.
Lämmin tupa,
rauhaa täynnä mieli.
On niin joulu.
-Satu Pusa-
12.
Kädestä, jalasta
vai päästä
haukkaisin, aloittaisin
joulun ja piparkakun.
Onhan se tietysti
lystikästä muovata ihmisen muotoiseksi
jokin mikä sitten syödään.
-Pentti Saaritsa-
13.
13.
Adventtiviikon angelus
Jo univirttä ilta soi,
jo hohde hanget hopeoi
niin hieno, ettei nähdä voi, sen tuntee ainoastaan...
Valahti sinihämärä...
On enkeleitä liikkeellä,
ja luonto huokuu herkkänä
ja lapsenkorvin vastaan...
Ja tyynyyn uupuu sairas pää...
Ah, siitä vastaan hengähtää
vanamolunta viileää,
ja siintää niiityn selkä
niin suven raikas, kasteinen,
ja angelus soi kielojen...
Ja eikö sävelissä sen
myös tontun tiuku helkä...
-Anna-Maija Raittila, Ruiskukkaehtoo, 1947-
14.
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
-Heli Laaksonen-
15.
Tontut pyörivät ja hyörivät heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukkikin jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla kirkkaimpana leimahtaa,
niin joulupukki tonttuinensa taas matkaan saa!
-Anni Swan-
16.
Keinutan, keinutan kultaistain,
Uinutan unehen armastain -
uinutan lahjojen laulellusta,
Vaivutan vienoni vuottelusta.
Pitkä niin olkohon jouluyö!
Kunis jo huomenen kellot lyö,
Heräjä, pulmuni, puhtahana,
Sydän sun lahjoista laajimpana!
Pitkä niin olkohon jouluyö -
Kunis jo päivyen kellotlyö,
Siunaa, oi Luoja, mun lapseni työ:
Ikuinen onni on jouluyön!
-Kaarlo Korhonen, Joulupukki, 1907-
17.
Pelimanni
Viulutonttu taituroi,
valssi ihanasti soi.
Hän on tehnyt paljon työtä,
harjoitellut monta yötä:
pillereitä tarvittiin,
kun rääkki päätä särki niin.
Mutta nyt hän jousellaan
saa kaikki kielet laulamaan
ja herkät sormet tanssivat
polskat, valssit, masurkat.
Kauheaa,
ihanaa,
repivää,
pehmeää...
Ihme pienen laatikon:
kaikki äänet siinä on!
-Lotta Gahrton, suomeksi riimitellyt
Tuula Korolainen, Tonttulassa, 2003-
18.
Jukolan veljesten joulusauna
On jouluilta.
Ilma on suoja.
Harmaat pilvet peittävät taivaan,ja vastatullut lumi
peittää vuoret ja laaksot.
kuuluu metsästä hiljainen kohina.
Teeri illastaa
urpuisessa koivussa,
tilhiparvi punoittavassa pihlajassa,
ja harakka,
männistön kärkäs neito,
kantelee varpuja
vastaisen pesänsä perusteeksi.
Niin mökissä
kuin komeassa kartanossa
on iloa ja rauhaa,
niin myös veljesten pirtissä
Impivaaran aholla.
Mutta pirtistä kuuluu
löylyn kohina
kiukaan kuumilta kiviltä
ja pehmeitten vihtojen hutkinta.
Ottavat nyt veljekset
ankaran joulukylvyn,
Ja kun viimein
polttavan helteinen löylytys
oli päätetty,
astuivat he alas,
pukivat yllensä
ja istuivat levähtämään.
Siinä he istuivat
puhallellen ja vuodattaen hikeä.
Loimottava päre
valaisi huonetta.
-Aleksis Kivi, mukaelma; Seitsemän veljestä,
Kultainen lukukirja, 1957-
19.
JOULUKIRKKO
Talvisen taivaan kannella,
aurinko jo sarastaa.
Hiljaa lunta maahan sataa.
Kauniisti soi kirkon kellot,
käy polkua väki hiljainen.
Loistaa valot ikkunoista,
kruunaa kirkon valkoisen.
Avaa oven narahtaen,
astuu valoon kynttilöiden.
Istuu alas lumoutuen,
kuinka kaunis on valo ikuinen.
- Annu Valo -
20.
Tyhjät kädet,paljaat jalat,
köyhä sydämein.
Seimen luona taivashetki
kanssa Jeesuksen.
Riemujuhlaa vietän siellä,kera paimenten.
Sydämeni hiljaa yhtyy
lauluun enkelten.
köyhä sydämein.
Seimen luona taivashetki
kanssa Jeesuksen.
Riemujuhlaa vietän siellä,kera paimenten.
Sydämeni hiljaa yhtyy
lauluun enkelten.
- M-T Tolamo -
21.
23.
Joulun edellä
24.
Taas on vierähtänyt yksi jolunalusaika kalenteria värkätessä. Kiitos yhteisestä taivalluksesta kohti joulun valkeutta! Hyvää joulunaikaa ja riemullista uutta vuotta! Toivottavasti tapaamme täällä uuden joulukalenterin merkeissä 2011!
-Minna-
21.
Joulu muutosten maailmassaMe jotka olemme kokeneet monta
joulua
tiedämme:
kirkkaita tähtiä on harvassa,
harvat ovat myös kirkkaat ja onnelliset päivät.
Me jotka olemme koristaneet monta kuusta, laulaneet tuttuja lauluja,
tuottaneet iloa lahjoilla
me tiedämme: joulun sanomaa ei kuulla kaikkialla.
Me jotka olemme viettäneet monta joulua,
tahdomme viettää vielä monta, monta joulua.
Me haluamme koristaa vielä monta kuusta,
sytyttää monta kynttilää,
jakaa lahjoja
ja tuottaa iloa.
Me haluamme kertoa lapsillemme:
joulun sanoma kuuluu kaikille.
Me jotka katsomme lastemme kasvoja kyttilöitten loisteessa,
heidän kirkkaita silmiään,
me tiedämme:
kirkkaat päivät eivät lopu,
kuuset versovat, tähdet tuikkivat,
joulun sanoma ei unohdu.
Se kuuluu kaikille, kaikille.
joulua
tiedämme:
kirkkaita tähtiä on harvassa,
harvat ovat myös kirkkaat ja onnelliset päivät.
Me jotka olemme koristaneet monta kuusta, laulaneet tuttuja lauluja,
tuottaneet iloa lahjoilla
me tiedämme: joulun sanomaa ei kuulla kaikkialla.
Me jotka olemme viettäneet monta joulua,
tahdomme viettää vielä monta, monta joulua.
Me haluamme koristaa vielä monta kuusta,
sytyttää monta kynttilää,
jakaa lahjoja
ja tuottaa iloa.
Me haluamme kertoa lapsillemme:
joulun sanoma kuuluu kaikille.
Me jotka katsomme lastemme kasvoja kyttilöitten loisteessa,
heidän kirkkaita silmiään,
me tiedämme:
kirkkaat päivät eivät lopu,
kuuset versovat, tähdet tuikkivat,
joulun sanoma ei unohdu.
Se kuuluu kaikille, kaikille.
- Lassi Sinkkonen, 1961 -
22.
Huurteisten puiden hiljaisuudessa
kuulen joulun sydämessäni
kiire on poissa
taivaalla tuikkivat tuhannet valot
ilo ja hartaus kaikkialla
sydämeni jouluyö
- Tuula Simola -
23.
Joulun edellä
Hiljaa illan hämärässä
joulu-ukko kulkee;
pimenevi metsän rinne,
yöhön seudun sulkee.
Ukko hiipii tupasien
pienoisien takaa;
kuuntelevi, katselevi
muoto hällä vakaa.
Tähän aikaa ukolla
on yllin kyllin töitä,
täytyy olla liikkehellä
päivää sekä yötä.
Muistiin kaikki Matit, Maijat
ottaa täytyy tarkoin.
Varat myöskin lueskella
yksin penneine, markoin.
Ettei kukaan ilman jäisi
-siinä ukon huoli.
Ettei lahjat väärin menis
-siinä toinen puoli.
Hiljaa kulkee ukko kulta
illan hämärässä.
Lapset unta ihanata
uinuu lämpimässä.
- Aili Nissinen -
24.
Satu jouluruususta
(Mukaelma)
Pyhä lapsi hän lepäsi pahnoillaan
ja ulkona hanget ja jää peitti maan.
Pyhä lapsi hän lepäsi seimessään,
ja pohjoinen soitti säveltään.
Vaan korkeella päällä tallin sen
tuikki suuri ja loistava tähtönen.
Se kautta synkeän erämaan
oli oppaana kolmen kuninkaan.
He lankesi maahan rukoillen
sen etehen piltin pienoisen.
Vaan ulkopuolella oven sen
pieni tyttönen seisoi itkien.
Sen enkeli taivaan havaitsee:
-Miks itket, toiset kun riemuitsee?
-Ah, mulla ei lahjaa laisinkaan,
-on käteni köyhä ja tyhjä vaan.
Minä kukkaset hälle poimisin -
ei puhkea kukkaset hankihin.
Ja enkeli kultasauvallaan
nyt kosketti hankipeittoa maan.
Heti hangen helmahan puhkeevat
punaruusut niin ihmeen ihanat.
Niitä poimii se köyhä tyttönen,
hän poimii sylinsä täytehen.
Hän etehen lapsen lankeaa,
hän lahjansa hälle ojentaa.
Syli avoinna, hellästi hymyillen
laps lahjan ottavi tyttösen.
Mut Maria silmin loistavin
heitä katsoo, ja taivaan enkelikin.
- Immi Hellen, Runoja, 1951 -
25.
Taas on vierähtänyt yksi jolunalusaika kalenteria värkätessä. Kiitos yhteisestä taivalluksesta kohti joulun valkeutta! Hyvää joulunaikaa ja riemullista uutta vuotta! Toivottavasti tapaamme täällä uuden joulukalenterin merkeissä 2011!
-Minna-
Joulu on joskus helmikuussa,
joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee
ja järvet jäässä
sisällisesti, meissä.
Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun
kun sattuu ja juhlamieli yllättää
- sisällisesti, varkain -
ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta
vaikka kesken juhlan
kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun.
Silllä tavalla se ei kulu,
ei kuivu eikä varise.
Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä.
Kun rakastettu tulee kadun yli eikä vielä,
ei vielä huomaa.
Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo:
- Minä tuon rauhan ihmisten keskelle,
minä tulen.
- Lassi Nummi -
